Josta lasta vähätellään, hänelle syntyy todennäköisesti vaativuuden tunnelukko

Vaativat ja arvostelevat vanhemmat taikka vanhempi synnyttävät lapselle hyvin usein vaativuuden tunnelukon. Esimerkiksi vajavuuden tunnelukko on (ehdoton skeema) ja syntynyt lapsuudessa vaikkapa toistuvan vähättelyn seurauksena.

Vaativuuden tunnelukko syntyy sitten siihen päälle opittuna mallina selviytymiskeinoksi vajavuuden tunnelukolle.

Aikuisiässä tunnelukot näyttäytyvät, kun olemme kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Vaativuuden tunnelukko näkyy erityisesti työelämässä tai opintojen parissa loputtomana pyrkimyksenä täydellisyyteen.

Ehdottomat tunnelukot kehittyvät lapsuutemme aikana haitallisista kokemuksista. Ehdolliset tunnelukot syntyvät myöhemmin näiden ehdottomien tunnelukkojen tueksi ja suojaksi.

Vaativuuden tunnelukko suojaa häpeältä ja riittämättömyydeltä

Erilaiset elämäntilanteet aktivoivat tunnelukkomme (eli skeemoja) ja saavat ne tulemaan näkyviksi. Sisäinen hälytysjärjestelmä, jonka olemme lapsuudessa omaksuneet, menee päälle tietyissä tilanteissa.

Ongelma syntyy siitä, että tuo ehdollinen tunnelukko vaativuus, joka on syntynyt peittämään vajavuuden tunnettamme, uskottelee, että vain jos teen tarpeeksi hyvin tai olen tarpeeksi hyvä, niin sen jälkeen olen rakastettava.

Tunnelukon syntyyn ja voimakkuuteen vaikuttaa oma perustemperamenttimme. Kahdelle eri ihmiselle samankaltainen negatiivinen kokemus synnyttää hyvin todennäköisesti erilaiset tunnelukot. Voi myös olla, että toiselle ei synny tunnelukkoa ollenkaan.

Kirjassaan Avaa tunnelukkosi, vapaudu elämään täydesti, amerikkalainen tohtori Jeffrey E. Young kuvaa mielestäni oivallisesti tunnelukkokäyttäytymistämme. Hänen mukaansa ihminen ikään kuin,  i m e y t y y tilanteisiin, jotka vahvistavat tunnelukkoja entisestään.  Tunnelukko aiheuttaa sen, että toistamme tavalla taikka toisella elämässämme lapsuudesta tuttua tunnemaailmaa.

Mitä vaativuuden tunnelukko saa aikaan?

Esimerkiksi vaativan vanhemman lapsi joko omasta syntymätemperamentistaan riippuen voi ihmissuhteissaan hakeutua vaativan kumppanin kanssa yhteen, jolloin hän on edelleen arvostelevassa ja vähättelevässä suhteessa.

Tai hän on itse vaativa ja aiheuttaa lähimmilleen samaa kuin mitä hän on joutunu kokemaan.

Tunnelukkovetoisen käyttäytymisen tunnistaminen ja sen syntysyiden ymmärtäminen on jo alku tunnelukon avaamiseen.

Lue lisää https://avaamoterapia.fi/blogi/hiukan-skeemoista-eli-tunnelukoista/ 

Vaativuuden tunnelukko syntyy myöhemmässä iässä, mutta esimerkiksi teini-iässä siitä voi alkaa jo olla merkkejä vaikkapa opintojen suorittamisen yhteydessä. Se voi näkyä ylenpalttisena suorittamisena ja täydellisyyteen pyrkimisenä.

Toinen vaihtoehto vaativuuden tunnelukon näkymiselle voi olla opiskeluvaiheessa vaikeus paneutua tehtäviin. Tunnelukon voi aiheuttaa sietämätöntä epäonnistumisen pelkoa, jolloin voi ajautua alisuoriutumiseen. Koska jos ei tee ollenkaan, ei tavallaan voi epäonnistua.

Vaativuuden tunnelukon syntysyitä on oikeastaan kaksi, joita on vaikea ehkä irrottaa toisistaan. Ensimmäinen syntysyy on omien vanhempien käyttäytymisen sisäistäminen, eli toistat vaativalta vanhemmalta oppimaasi mallia.

Toinen on sitten vajavuuden kompensointi. Toisaalta ehkä syntysyy on aika lailla sama mutta sen ilmeneminen on omasta temperamentista johtuvaa. 

Kolme selviytymiskeinoa

Tunnelukkojen aiheuttamia selviytymiskeinoja on todennettu kolme erilaista: antautuminen, välttäminen ja ylikompensointi.

Antautuja

Vaativuuden tunnelukolle antautujan käytösmalli on käyttää loputtomasti aikaa yrityksessä pyrkiä täydellisyyteen.

Välttelijä

Viivyttelee ja välttelee tehtäviä, joissa on riski joutua jotenkin arvioinnin kohteeksi.

Ylikompensoinsoija

Ei piittaa standardeista ja tekee tehtävät hutiloiden.

Tiedostaminen on avain tunnelukon avaamiseen

Kuitenkin ainoa keino päästä irti ja oppia elämään tunnelukon kanssa, on tiedostaa, että se on osa itseä ja tutkia sen syntymiseen johtaneita syitä ja tapahtumia. Kun tunnelukkoa alkaa aktiivisesti hoitaa, sisällä oleva pieni lapsi saa jälleen rakkautta ja positiivista huomiota ja tunnelukko alkaa hellittää.

Tämän jälkeen aikuinen meissä voi ottaa tilanteen haltuun ja ymmärtää, että ei ole kyse samasta asiasta kuin lapsena. Aikuisena voimme huomata ja uskoa todisteita siitä, että et ole huonompi kuin muutkaan ja että, olet tehnyt parhaasi töiden ym. suhteen.

Tunnelukkoterapiassa ajatellaan, että meissä elää aina sisäistettynä se pieni lapsi sekä vanhempiemme äänet. Lapsi ja sisäistetty vanhempi käyvät jatkuvaa keskustelua siitä, miten asioihin suhtaudutaan.

Sisäistetty vanhempi puhuu yleensä sen oikean vanhemman äänellä, ja tavalla jota kuulit lapsena. Joskus se voi olla myös joku muu ihminen kuka on vaikuttanut voimakkaasti lapsuudessasi.

Millaista elämäsi on tällä hetkellä?

Jos lapsuutesi oli tasapainoista ja onnellista, sisälläsi elää tyydyttynyt lapsi jolla ei ole täyttämättömiä tarpeita, joten vastuullinen aikuinen sinussa on elämässäsi pääroolissa.

Olet todennäköisesti tyytyväinen elämääsi ja osaat tavoitella itsellesi tärkeitä asioita rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Sinulla ei ole siinä tapauksessa sisäisiä lukkoja, jotka väheksyvät tai epäilevät kykyjäsi tai arvoasi taikka kuiskivat korvaasi, että kaikki ihmiset pettävät tai jättävät.

Jos taas jossain vaiheessa lapsuuttasi kuulit toistuvasti, että tekemisesi oli huonoa tai vääränlaista. Taikka et vain saanut hyvää palautetta ja positiivista huomiota vaan lapsen annettiin vain ymmärtää, että ei ole riittävän hyvä.

Tällöin lapsena aloit muodostaa sisäistä uskomusta itsestäsi, vajavaisena ja jotenkin puutteellisena ihmisenä. Opit mallin, että kaikesta ja kaikista pitää ja kuuluu etsiä jotain virheitä ja kaikki on jotenkin puutteellista.

Kun tilanne on sopiva, lapsen suojakäyttäytyminen, joka on lukkiutunut sisään, aktivoituu ja siitä seuraa, että emme käyttäydy tilanteessa aikuisen tavoin, vaan sisäinen lapsemme ottaa roolin ja käyttäydymme lapsen tavoin.

Tämän artikkelin tarkoituksena on avata sinulle vaativuuden tunnelukon verhoa. Jos et ole tietoinen olemassa olevasta tunnelukoista, olet saattanut huomata, että käyttäydyt ”lapsen tavoin” tietyissä tilanteissa.

Haluan sinun tietävän, että kyseessä on lapsena oppimasi selviytymiskeino, jota et enää tarvitse. Sisäinen lapsesi ei muidenkaan lasten tavoin ole väärässä, se on vain nälkäinen sitä kohtaan mitä vaille on jäänyt.

Kun tunnistat vaativuuden tunnelukon itsessäsi, olet jo matkalla kohti itseymmärrystä ja alat pikkuhiljaa avata lukkoa, joka sulkee sisäänsä sen todellisen sinän, jolla ei ole pelättävää eikä tarvetta arvostella itseään.

Mitä ylenpalttisesta vaativuudesta luopuminen voisi sinun elämääsi tuoda?